Hän pyysi minua mukaansa. Mukaansa kokonaan, ajan loppuun asti.
Miten minä lähtisin? Jättäisin kaiken rakkaan, omakseni ottamani.
Astuisinko ulos metsän portista ja jättäisin taakseni hiljaiset kuuset, jotka ovat kuunnelleet murheeni. Kantaneet minua oksillaan, kun olen ollut heikko. Katsooisiko metsän kuningas perääni. Häviäisivätkä jälkeni, kuin savu, ensimmäisen tuulen mukana.
Jättäisinkö metsän kertoman tarinan, vuoristopuron solinan, metson keväisen soitimen tai talviyön revontulet? Kaipaisiko metsä minua. Olisko Hengetär yksinäinen mentyäni?
Lähdettyäni en kuulisi yöllistä pöllön huhuilua, eikä yön samettinen peito ottaisi minua syliinsä. Tulevatko unieni laukkaavat ratsut mukaani?
Muuttuuko mikään jos jään tai lähden? Kukat kasvavat puut taittuvat tuulessa,katkeavat ja kaatuvat, murenevat ja maatuvat - olin minä siellä tai täällä.
Minä istun ja kuuntelen metsää, miten se minulle laulaa. En minä lähde. Minä jään. Minä pyydän häntä jäämään minun kanssani. Opetan hänelle metsän tarinan, kerron kuinka kurkistaaa metsän peiliin. Opetan nukahtamaan sammaleiseen syylin. Ja hän jää, toivon niin, ajan loppuun asti tänne. Minun kanssani. Ja minä olen onnellinen.