Kerroin viime vuoden puolella tehneeni elämäni arvokkaimman huonekaluostoksen. Siinähän kävi niin, että hetki tuon huonekaluostoksen jälkeen teimme sitten elämämme suurimman ja arvokkaimman ostoksen niinkun ever. Jos olisin ensimmäisen arvokkaan ostoksen yhteydessä tiennyt, että teemme tuon toisen arvokkaan ostoksen, olisin saattanut odottaa vielä hetken. Se hetki olisi ollut ratkaiseva suhteessa työn ja vaivan määrään, jonka kohtasimme, koska tuota hetkeä ei ollut.
Jottei liian filosofiseksi ja monimutkaiseksi heittäydytä, niin nimettäköön hankintamme sohva ja talo.
Kerrottakoon myös, että nykyään ne ovat yhtä.
Toimitettiinpa muhkea 240-senttinen Suomessa valmistettu harmaalla vintagedenim-kankaalla varustettu sohva sitten talolle. Tiesimme jo katsomattakin, ettei se tule mahtumaan ovesta sisään. Liian tiukka mutka sisääntuloaulassa liian pitkälle sohvalle. Voisitteko kuitenkin yrittää, kaino pyyntö postimiehille. Ei auttanut itku markkinoilla. Eikä muuten naurattanut. Joulukuu, mustaakin mustempi ilta, uusi sohva taivasalla ja sohvankuljetusauto kurvaa pihasta takavalot vilkkuen. Tulisiko sohvasta sittenkin arvokkain puutarhakalustehankintani?
Onneksi saimme pelastettua sohvan isän pakettiautoon ja saimme samalla tuumaustauon. Seuraavana viikonloppuna rautasahan, tikapuiden, vanerilevyjen ja lihasvoiman siivittämänä uudella puhdilla eteen päin. Niin purettiin ulkona muutaman metrin korkeudella sijaitsevan tuvan ikkuna, josta sohva tungettiin sisään tikapuiden päällä työntämällä. Ikkunan korjaus entiselleen ja sohva paikalleen. That's it! Eiku ei! Siitä alkoikin seuraava koettelemus mulle-tänne-heti-kaikki-mentaliteetilla varustetun minän kanssa. Ei nimittäin ollut helppoa säilöä avaamatta uutta sohvaa paketissaan muutamaa kuukautta, kunnes remontti ja muutto olisivat ohitse.
Niin pärjäsin kuitenkin ja nykyään nautiskelen sohvastani ja talostani. Enkä muuten aio luopua niistä erikseen. Ei sitten mennyt kuitenkaan ihan hukkaan sohva remontinkaan aikana remonttikoira Rossun nauttiessa remonttipäiväuniaan paraatipaikalla (kuva alla).
Ilona
