Miehet ovat Marsista

Jos miehesi ei ole kukkia ostavaa tyyppiä ja sinä halajat toisinaan erityishuomiota, niin paras tapahan yrittää saada tilanteeseen muutosta on kuittailla miehelle siitä, kuinka hän on noin kaksi kertaa elämässään ostanut sinulle kukkia, vaikka oikeasti niitä saisi olla maljakossa vähintään kuukausittain. Ainoa erityishuomion osoituksen tapahan tosiaan on se kukkapuska. (Not).

No otinpa eräänä päivänä sen ainaisen valituksen sijaan hieman uudenlaisen lähestymistavan kokeiluun. Niinpä autossa istuessamme lauloin dramaattisin elkein vieressä istuvalle miehelleni suoraan Bruno Marsin kynästä

I should've bought you flovers

And held your hand

Should've gave you all my hours

When I had the change

Kun ensimmäinen laulukerta ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota miehessä, jatkoin entistä kovaäänisemmin - I should've bought you flovers.. 

Tällä kertaa sain aikaan reaktion. Se kuului vähintään yhtä dramaattisesti ja teatraalisesti kuin aloittaneella - Mutta säästin ne rahat asuntolainaaaaan..

Aloittanut jatkoi lauluaan -And held your hand.. 

Vastaus -Mutta olin tekemässä puuhommiaaaaa..

Jatkui -Should've gave you all my hours. When I had the change.

Vastaus viereiseltä penkiltä - Päätin kuitenkin tyhjentää vesikouruista lehtiäääää... jotta homma toimiiiiiii...

Taisin hävitä tän erän. Ei sillä, on Brunokin mielestäni kyllä ihan oikeassa. Kantsii panostaa ja huomioida sillon, kun on mahdollisuus. Rakastakaa toisianne. Pus.

P.S.

P.P.S. Ja naiset Venuksesta

Ilona

Pojan huoneessa

Pojan pitkä ja kapea huone on erityisen haastava tapaus sisustaa. Huonejako yläkerrassa on edellisen omistajan aikaan tehty uusiksi ja pojan huone on jämäpala ja yhden makuuhuoneen puolittamisen tulos. Seinän toisella puolella, toisessa palasessa asustelee teini.


Huoneessa on vino katto, huone on noin kaksi metriä leveä ja neljä metriä pitkä. Remonttia tehdessä huoneesta purettiin muovimatto ja sen alta löytyvästä raakalaudasta hiottiin lattia. Lattia ja osa seinistä maalattiin vaaleanharmaalla (Tikkurila TVT 1944) ja katto sekä loput seinistä valkoisella kalkkimaalilla.


Pitkälle seinälle tehtiin 300x40cm kokoinen työtaso, joka maalattiin valkoiseksi ja kiinnitettiin seinään hyllykannattimilla. Jakkarat on ostettu eurolla kierrätyskeskuksesta ja kunnostettu sekä maalattu. Työtason päällä kulkee pitkä pätkä tauluhyllyä, johon voi asetella tärkeitä tavaroita ja tauluja. Tauluhyllyllä oleva valkoinen lokerikko on kirpputorilöytö, oranssi kello pojan tekemä, vanerin palanen on rakennusjätettä, sininen s-taulu itse tehty ja lentokoneposteri on Kreikantuliaisia itseltä itselle.


Vanha liinavaatekaappi toimii vaatekaappina. Tumman puinen hyllykkö on peruja talokaupoista ja odottelee maalausinspiraatiota. Hyllyköllä Palaset-laatikostoja ja säilyttimiä sekä vanhoja peltipurkkeja, jotka kätkevät pientä lego-sälää.


Sängyn virkaa toimittaa ullakon oven vieressä oleva kolonen, johon on leikattu sopivan kokoinen patjan pala. Sänkykolon seinään on kiinnitetty tauluhylly, jossa on kiinni yövalo.


Oranssissa seinäkoukussa roikkuu koulureppu ja vanha nahkainen kassi (koukku Bauhaus). Kalenteriin poika on kirjoittanut itse kuukausien nimet sävy sävyyn vieressä olevan oranssin seinäkoukun kanssa (kalenteri Granit).


Keltainen Ikean peltitynnyri ja vanha musta arkku kätkevät sisäänsä legoja.




P.S. Poika tahtoi huoneensa teemaväriksi oranssin. Äiti toteutti toiveen aikasen hillitysti tuolla yhdellä seinäkoukulla.






Ilona

#rantakunnossa

Naistenlehdissä se alkaa aina joulun jälkeen ja jatkuu uudenvuodenlupauksilla. Tammikuussa se näkyy piikkinä uusien kuntosalijäsenyyksien menekissä. Huhti-toukokuussa jaetaan kiinteytysvinkkejä ja kerrotaan, ettei ole vielä liian myöhäistä.


Niin.


Tarve päästä kesäkuntoon, bikinikuntoon, rantakuntoon. Tyytymättömyys omaan kehoon. Ahdistus. Tarve muutokseen.


Vihdoin saapuu odotettu kesä. Onko itselle asetetut tavoitteet saavutettu? Ei. Ahdistaako? Kyllä. Muuttuuko tilanne seuraavaksi kesäksi? Ei luultavasti.


Voin kertoa erään huojentavan asian - Ihmiset ovat itsekeskeisiä ja oman navan tuijottajia. Niinkun kirjaimellisesti. Myös siellä rannalla. Kaikki näkevät oman itsensä ja vartalonsa. Ajattelevat itseään ja omia itsensä itselleen asettamia puutteita ja vikoja. Eivät muut ajattele sinua ja sitä hieman pullottavaa jenkkakahvaa tai muhkuraista reittä. Eivät muut luultavasti edes huomaa niitä vikoja, joita sinä itsessäsi huomaat. Ja jos huomaavat, ei se ole muille ongelma, koska he ajattelevat itseään.


Minulle #rantakunto on sitä, että puen bikinit päälle, etsin rannan ja olen rannalla. Tyytyväisenä. En sano, ettenkö itse ikinäkoskaan katsoisi peiliin ja pohtisi, että tuosta voisi vähän kaventaa ja tuohon vähän lisätä. Tämä ei kuitenkaan estä minua elämästä tyytyväisenä, menemästä rannalle, nauttimasta elämästä ja syömästä mitä tahdon. Jos oikein tahdon muutosta ja päätän, että olen valmis tekemään töitä sen eteen, tähtään muutokseen hyvillä mielin. En suostu mihinkään hampaat irvessä. En sen takia, että minun pitäisi sulloutua tiettyyn kesämuottiin, jotta voisin esittäytyä tyytyväisenä vähissä vaatteissa rannalla sen kymmenen Suomen kesän hellepäivän verran. (Joudun kyllä toteamaan, etten ole elämäni aikana koskaan ollut laihdutuskuurilla.)


Niin! Olkaa sellaisia kuin olette ja nauttikaa kesästä senkin höpsöt.





P.S. Terveiset banoffee- lautasen ääreltä.


P.P.S. Ottaiskohan toisen palan?





Ilona

Karkulaiset