🔒 EXCLUSIVE: Id/ADEZIKSID - Full Archive

Kaukana, pienessä suomalaisessa kylässä, asui mies nimeltä Harri. Harri oli mukava, ystävällinen ja fiksu, mutta hänellä oli yksi ongelma: hän haisi pahalle. Ei ihan vähän, vaan kunnolla. Sellainen hieno yhdistelmä hikistä saunapyyhettä, homeista makkaraa ja märkää koiraa.

Kyläläiset yrittivät olla kohteliaita. He eivät halunneet loukata Harria, koska tämä oli aina valmis auttamaan: kaivoi ojia, korjasi polkupyöriä ja leikkasi mummojen nurmikot. Mutta totuus oli, että hänen hajunsa sai jopa kylän kissat vaihtamaan omistajaa.

Yksi päivä, kyläkaupan myyjä Maija ei enää kestänyt. Hän otti Harrin sivuun ja sanoi varovasti:

— "Kuule Harri, ootko koskaan miettiny deodorantin käyttöä?"

Harri mietti hetken ja vastasi:

— "Ai semmostako, mikä estää luontoa hoitamasta hommansa?"

Maija räpytteli silmiään. Harri oli nimittäin luonnonmukaisuuden kannattaja. Hän peseytyi sadevedellä, käytti vain käsintehtyä tervasaippuaa ja piti dödöt turhuutena.

Lopulta kyläläiset päättivät tehdä asialle jotain. He järjestivät Harrille yllätyslahjan: "Spa-päivä luonnon ystävälle". Lahjakortti sisälsi saunan, yrttihoitoja, aromaattista öljyä ja – tietenkin – hienovaraisesti valitun ekologisen deodorantin.

Harri meni, ensin epäluuloisena, mutta tuli takaisin muuttuneena miehenä. Hän hymyili, ja tällä kertaa, ei kukaan pyörtynyt.

– "Tiedättekö mitä," Harri sanoi seuraavana päivänä kylän torilla. "Tämä hajuton elämä onkin aika raikasta!"

Ja niin Harrista tuli yhä se sama avulias mies – mutta hieman tuoksuvampi versio. Kylä kiitti. Ja niin tekivät myös kissat.