Smash Bookin uusi elämä?

Kansi valmiin

1. kerros -tap kuvat lapsista ja kuituteippiä

 Joskus asiat menevät ristiin ja päällekäin. Ostin jokin aika sitten SmashBookin, en tiedä vieläkään mitä siitä ajattelin, koska koen että sen sivut ova täynnä - ei sinne mitään mahdu. Olin jo päätynytkin siihen, että kirja toimii kalenterina & muisti ja suttaus kirjana - kulkien mukana kokoajan.

Sitten FB-ryhmässä käytiin aiheesta keskustelua ja P*skarteluhaaste#238 
haastaa bingolla, joten tuumasta toimeen.

Rivi jolla tämä kansi on mukana haasteessa on  kerroksia kerroksia - keltainen - kimalle - kraft.

Keltainen on mukana samoin kimalle lehdillä,ja kerroksissa, joita tulikin sitten mukaan useampia.

2. vanhoja kirjansivuja ja liitua

3. gessoa ja silkkipaperia

4. väriä lisää ja gessoa

5. härpäkkeitä ja väriä

6. Teksti

7. grafiittikynällä varjoja

8. päällemaalasin läpikuultavan vihreänkerroksen (en kasvoihin) ja akryylimustetta valuttelin

Värit eivät toistu kuvissani ihan parhaalla tavalla. En malta odottaa aamuun. Ne ovat minusta kuitenkin todella kivat. Kannesta tuli lämmin ja minulle rakas, joten uskon, että tämä Smash book täyttyy hiljalleen. :) ja on kovati näköiseni.

Perhoset lentää

Saksien silputuksen #19 haasteessa on aiheena luonnos

Tällä kertaa minulla tuli mökkeilyn takia DT-työn toteuttamisen kanssa hieman hoppu. Uusia välineitäkin piti päästä tässä kokeilemaan, joten on mielestäni hieman hapuileva tämä kortti. Toisaalta se on myös raikas ja kesäinen.

Toivottavasti se tarjoaa inspiraation mahdollisimman monelle.

LifeBook week 25: reserve excavation with Effy Wild "Learning patience.."

Kuusi päivää kuusi kerrosta/tehtävää. Ihana antoisa tunti. Opin valtavasti. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Otin jokaiseta kerroksesta  tai melkein kuvan.

"Learning patience - time is on my Side!"

Tässä kerrokset 1 ja 2 : paperisilput liimattu taustaan ja sapluunoilla maalattu pohjaa.

3. kerros: marking

5. kerros: hahmottelu ja valkopesu

 Tässä on työ jo varjostelu ja taustaan rullailtu gessoa ja reunat valmistettu

Valmis työ.

LifeBook2014: Week 26 Sketching a face with KateThompson

En voi kuin ihmetellen todeta, että kuuntelemalla ja tekemällä oppii ja jos haluaa voi oppia senkin, mikä on kaikkein hankalimman ja haastavimman tuntuista. Tiedän, että "wimsical grils" ovat minun juttuni - eivät niinkään luonnolliset "oikeannäköiset" ihmishahmot. Silti olen todella onnellinen, että tulin tehneeksi Kate Thompsonin    ohjaaman työn - sillä todella ensimmäistä kertaa tuntui rima nousevan liian korkealle tutkiessani FB-ryhmäläisten aikaan saannoksia. Olen myös verrattain onnellinen tämän tunnin lopputulokseen. Ja saattaapi olla, että näitä tulee lisääkin. Mene tiedä, rentouttavaa oli.

Harjoitus tekee mestarin

Rakastan niin monia asioita. En halua laittaa asioita tärkeys järjestykseen, vaikka sitä väkisinkin arjessa arvottaa asioita jos ei muuten niin sen mukaan mille antaa aikaansa. Minulle tärkeitä juttuja on omien kuvien tekeminen, niiden pohtiminen ja pyörittely blogissa. Kuvat saattavat olla ikkunoita sisäänpäin.

Kun kysyvät, mistä ideat tulevat - e n osaa vastata. Kuvia tai ideoita kuviin on enemmän kuin aikaa ja mahdollistuutta niiden tekemiseen. Nyt kuvia tulee mieleen jatkuvasti tai ei varsinaisia kuvia, mutta muotoja ja rytmiä - niitä näen kun kuljeksin. Ja omien lasten ja oppilaiden tavoin kun yritän maailmaa katsoa näen vielä enemmän. Toisten tekemien töiden tutkiminen herättää myös ajatuksia ja tarpeen tehdä. En tiedä loppuvatko ideat tai tekemisen tarve. Mutta tämä on ihanaa, vapauttavaa... ja hassuakin. Siinäpä niitä ajatuksia, jotka tähän sivuun johtivat.

Sanaton

Tätä sivua tehdessä halusin kokeilla jotain itselle uutta - ehkä itse ideoituakin. Joka tapauksessa keskellä sivua on selkeä nelio, jolla on rakastamallani kollaasitekniikalla tehty tausta. Muu sivu on tehty maskien läpi töpöttämällä. Sen jälkeen piirsin ja maalasin kuvan.

Pidän tästä sivusta/kuvasta ja se onnistui - joitan asioita siinä tekisin ehkä toisin - ylös en sinistä haluaisi noin paljon. Alaosasta ja naisen rajattomuudesta pidän paljon.

Sanaton on postauksen nimenä, koska en saa tälle sivulle sanaa - sille olisi  monta paikkaa ja tilaan, mutta en saa omaa ajatustani nyt kieteytettyä niin, että siitä sana tulisi. Pohdin sitä, miten sisäinen ja ulkoinen maailmani kohtaavat. Miten tapanani käsitellä elämän ilmiöitä  kuvissa ja oikeasti ovat samankaltaisia ---vai ovatko?