Leijonaa mä metsästän

 Vähän aikaa sitten piirtelin ilokseni Molskineen kuvan ystävällisistä hahmoista. Ystävyyden äärellä. Ehkä etummaiselle linnulle ehkä on sattunut jotain, ja muut tukevat. Ovat ympärillä ja ymmärtävät.

Leijona lähti elämään tämän jälkeen omaa tarinaansa. Piirsin sen läpi paperiin ja siirsin SpeedBall kaiverruslevylle.

Leijonan harjassa on minulle valtava määrä yksityiskohtia, joiden esiin kaivertaminen oli haaste. Kaiversin lähes koko leijonan hyvin pienellä terällä ja olen tyytyväinen siihen, että sain aikaan melko ohuita viivoja, jotka myös jatkuvat.

Kokeilin tähän vähän kuviointia...

 Hahmo on mielestäni  hauska - jopa niin hauska, että innostuin tekemään siitä useamman kortin. Luulen myös sen seikkailevan jatkossakin arttisivulla tai kuvissa.

Hmm... Vai tuleekohan sille kavereitakin?

Värit tein DistressOxideilla leijonan muotoisen sabluunan läpi

Päätin hyväksyä heitot kohdistuksessa asiaan kuuluvana käsityön leimana :)

Jos olis valta, niin kuin on mieli

 Elämässä lienee kaikilla hetkiä, jolloin voisi upottaa itsensä siihen, että valittaa. Minä valittaisin ajanpuutteesta, 24 tuntia ei yksinkertaisesti riitä. Kaikkea ei ehdi eikä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Valittaisin siitä, että tekee kaikkensa, yrittää parhaansa ja silti kokee riittämättömyyttä, tuntee olevansa venytetty sekä kotona mutta erityisesti töissä.

...mutta oikeastaan en halua.

Piirrän ja maalaan. Tulen niin hieman enemmän kasaan, itseeni ja ihoni sisään. Minuksi. Lataan akkuja ja menen seuraavaan päivään.

Tänne blogiin en aina oikein ennätä, vaikka haluaisin. EN kuitenkaan niin, että venyttäisin itseäni lisää. Nyt oli hetki. Hyvä hetki ja ennätin.

Nämä kuvat tein lokakuun alussa, kun innolla aloitin #intoberia. Muutamaan kuvaan se jäi. Jotain muuta tuli tielle....

Tuima tuijotus

 Maalasin pitkästä aikaa vesviärillä, ja duudlailin...
Tuli melko tuima ilmeinen muive tästä, mutta joskus elämä vaatii tiukkaa otetta asioihin. Ja tällä muivella taitaa olla sellainen hetki.

Tai sitten kissa on vain tosi ärsyttävä. :9

Elviira kananen

 Linotyyppinen kaivertaminen on kertakaikkisen ihanaa - mikälienee tullut jo useampaan otteeseenkin selville. Ja tulen siitä ehkä maininneeksi vielä monen monta kertaa. Kuvan piirtäminen, siirtäminen softcut levylle ja kaivertaminen hyvillä terävillä kaivertimilla on meielekästä. Sitä voi tehdä pienen hetken työpäivän päätteeksi ja nollata pääkopan intensiivisellä keskittymisellä tai useita tunteja, kunnes kämmenpohja huutaa muuta puuhaa. (Linkittelin nuo välineet, ko niitä kysytään kuitenki... :) )

Kaikkein ihaninta on tehdä ensimmäinen painotyö - useimmiten kokeilen Versafinen musteella ja vasta joskus myöhemmin linomaalilla. Joskus teen vain musteella...

 No, mitäs sitten kun levy on valmis. ...siinäpä sitä sitten onkin pulmaa kerrakseen. Tämän ihanan (yksi lemppareistani) Elviira-kanasen kohdalla olen päätynyt mm. painamaan kanaa isolle arttisivulle - kuten yllä. Sivun sotkeminen ei siihen loppunut ja toisaalta tekemään clean and simble tyylisiä taulumaisia kuvia kuten alla.

 Munat tein DistressOxide musteilla ja hiertimillä sabluunan läpi. Tuli muuten tässä juuri uusia ihania sävyjä näihinkin. :)  Roiskottelin vettä perään ja niin munista tuli hauskasti eläviä.

Kanat munineen saivat yllättää ihanat skypeläiseni Maikki-Nooran, Millan, Jennin, Nannan ja Tarun. Toki Millalle elviira muni vaaleanpunasävyisen munan.

Tässä ystävien blogeja linkitellessä huomaan tarvetta myös tuon listan päivitykseen.

Pus ja ihanaa heinäkuuta.

Viivaa ja naamatauluja