Jäniksiä ----painettuna tällä kertaa

Jos pitää jäniksistä, niitä on kiva tehdä. Tässä vien luonnosta eteenpäin. Valmiiksi printiksi asti. Kaiverruksen teen - kuten usein -

softcut levyyn. 
Tässä kokeilen tekniikkaa, jonka bongasin jostain näkemästäni videosta. Ensin maalataan valkoisella gessolla ohut kerros kaiverrettavan levyn pintaan. Tähän pintaan lyijykynällä piirretty luonnos on helppo hankaamalla siirtää, jolloin kaivartaminen on helpompaa. 

Itse pidin tästä. Huomasin, että luonnos ei gessosta samalla tavalla lähde irti kuin paljaasta ja liukkaasta levyn pinnasta.

 Tässä lähikuvassa se, että tässä myös lisäsin markerilla väriä pintaan sitä mukaa kun kaiversin. Ajattelin, että näen näin paremmin sen mitä olen kaivertanut. Hyvä käytäntö tämäkin.

Ensiprintti

Jos yksi onnistuu, täytyy sille tehdä kaveri. Joten lopulta jäniksiä on kaksi.

Ja sitten sattui niin onnellisesti, että ystäväni Heli sai tämän kaunottaren, ihan tuohon naapuriin.  Ja voi ah! ja Oih! Pääsin sitä heti jäniksieni kannsa kokeilemaan.

Valkoisia jäniksiä mustalla

mustaa valkoisella

 Ihanimmaksi tämän session teki se, että pöydän toisella puolen - ihan toisenlaisten laattojen kimpussa touhusi ystävä.

Petteri Punakuono korttiin

 Joulukorteissa näkyy tämän vuoden lempitouhuni (yksi niistä) eli kaivertaminen. Tähän korttiin aihe löytyi työkaverin paperista - Jonna <3 oli piirtänyt ihanan selkeä linjaisen poropeuran, jonka näin oitis kortissa. Luvan kanssa sain siist tähän korttiin poropeuran kaivertaa. Taustakseen se sai talvisen maiseman ja lähtee toivottamaan hyvää joulua.

Painotyön tein Versafinen musteilla ja kaiversin Speedballin levylle (vaaleanpunainen levy, joka on juuri sopivan paksua blockprinttailuun. Palaset on helppo saada kasattu kokonaiseksi kuvaksi musteen lisäyksen jälkeen).

Tonttu kuuntelee kuuta

 Myös toinen itse suunniteltu leima ja kortti pääsi "tuotantoon" Craftaamolla eli tässä "Tonttu kuuntelee kuuta".  Syyt tämän leiman kaivertamiseen samat kuin "Tontun huokauksessa".

Tämän kortin haasteeksi muodostui taivaan väri. Itse kuvittelin, että haluan tumman sinisen taivaan. Sitten sattuman oikusta kokeilin Rangerin Archivalinkin Cornflower Blue mustetta. Lähinnä selvittääkseni onko Archival riittävän kostea plokkileimaamiseen  ja olihan se ja samalla löytyi ihan paras väri yhteen Versafinen Vintage Sepian ja Crimson Redin kanssa.

Plokkileimasimen tekeminen on hauskaa. Tätä levyä ei vain tahdo saada mistään Suomesta, joten jos sinulla on näitä varastossa niin kannattaa käyttää tai laittaa viestiä mulle. :)

Tontun huokaus

Craftaamolla ehdin tehdä unelmia todeksi. Olen jo muutaman joulun etsinyt sellaista leimaa, jossa olisi perinteiseksi kokemani suomalainen tonttu. Ei mikään lapsen kasvoinen pikkutonttu vaan ihan perinteinen hiippalakkinen vanhasetä. En ole sitä vieläkään löytänyt.

Craftaamolle sain SpeedBallin Easycarve levyä, ja siitä se idea sitten lähti. Eli tein itse leiman ja vielä tällä itselle haastavalla tekniikalla - eli niin, että samalla leimalla leimataan kahta väriä. 

Tonttu on leikattu kaivertamisen jälkeen irti kokonaan, leimaan laitetaan muste sen ollessa palasina, jonka jälkeen se kootaan kuin palapeli ja painetaan.

Korteista tuli itselleni todella mieluisia ja rauhallisia.

Hyvää joulua - leima on Heidin korttipajan mallistoa.

Craftaamolla tuli tehtyä yhdellä istumalla 18 kappaletta näitä "Tontun huokaus"-kortteja.

p.s. Näitä kortteja voi halutessaan myös minulta tilata :) Laita viestiä (vasemmassa bannerrissa), jos innostut. Huomioithan, että posti kuljettaa aikansa.

Muistatteko Elviiran? (kanasta kankaalle)

Tästä on jo jonkin aikaa, kun kaiversin kanalliset ystävät mielessäni Elviiran. Ja koska olen ottanut asiakseni kokeilla kaikenmoista, pohdin yhdessä Konsta.shopin naisten kanssa onko mahdollista painaa Softcut levyyn kaiverrettua kangasmaalilla siististi, niin, että kuviot näkyisivät. Tähän kokeiluun Elviira on pitä parhain ja Konstasta sain mukaani sekä Sunny että Mucki tekstiilivärit testausta varten.

Ihan ensimmäiseksi: pahoittelen kuvien huonoa laatua, mikä johtuu hyvin pitkälti tilapäisstudioni valaistusolosuhteista.... ja studioni ei sovi heikkohermoisille ollenkaan :D

 Ensin kokeilin Sunnyä. Se on juoksevaa ja sen levittäminen telalla kaiverrukseen oli haasteellista - joko väriä on liian vähän, jolloin se ei riitä kuvan painamiseen - tai sitä on liikaa jolloin kuvasta tulee suttuinen kuten kuvassa oikean puolimmainen.

 Sitten lähdin kokeilemaan Muckia- joka on pastamaisempaa ja siksi jo herätti toiveita heti alkuun.

Tässä Muckilla painettua Elviiraa - ja vaikka kuva on huono, näkee siitä, että paino jälki on ihan ok. Aivan tarkkaa jälkeä en tästäkään saanut, mutta epäilen, että vika on allekirjoittaneen tekniikassa ei niinkään värissä.  Painojäljen elävä pinta on mielestäni hauska ja antaa painojäjelle myös sen "käsintehdyn" tunnun.

Elviira lähikuvassa

Elviira kananen

 Linotyyppinen kaivertaminen on kertakaikkisen ihanaa - mikälienee tullut jo useampaan otteeseenkin selville. Ja tulen siitä ehkä maininneeksi vielä monen monta kertaa. Kuvan piirtäminen, siirtäminen softcut levylle ja kaivertaminen hyvillä terävillä kaivertimilla on meielekästä. Sitä voi tehdä pienen hetken työpäivän päätteeksi ja nollata pääkopan intensiivisellä keskittymisellä tai useita tunteja, kunnes kämmenpohja huutaa muuta puuhaa. (Linkittelin nuo välineet, ko niitä kysytään kuitenki... :) )

Kaikkein ihaninta on tehdä ensimmäinen painotyö - useimmiten kokeilen Versafinen musteella ja vasta joskus myöhemmin linomaalilla. Joskus teen vain musteella...

 No, mitäs sitten kun levy on valmis. ...siinäpä sitä sitten onkin pulmaa kerrakseen. Tämän ihanan (yksi lemppareistani) Elviira-kanasen kohdalla olen päätynyt mm. painamaan kanaa isolle arttisivulle - kuten yllä. Sivun sotkeminen ei siihen loppunut ja toisaalta tekemään clean and simble tyylisiä taulumaisia kuvia kuten alla.

 Munat tein DistressOxide musteilla ja hiertimillä sabluunan läpi. Tuli muuten tässä juuri uusia ihania sävyjä näihinkin. :)  Roiskottelin vettä perään ja niin munista tuli hauskasti eläviä.

Kanat munineen saivat yllättää ihanat skypeläiseni Maikki-Nooran, Millan, Jennin, Nannan ja Tarun. Toki Millalle elviira muni vaaleanpunasävyisen munan.

Tässä ystävien blogeja linkitellessä huomaan tarvetta myös tuon listan päivitykseen.

Pus ja ihanaa heinäkuuta.

Liuta muistamisia keväältä

 Kevään aikana kaivertamani hahmot pääsivät moniin juttuihin - ihan sellaisiin valmiisiinkin :) Tässä ensimmäisessä kuvassa on kierrätystä vailla vertaa - pussit tein pahvista, joka oli lapsukaisen sängyn suojana - leimat toki "omaa tuotantoa". Nuo koivun lehdet ihan lemppareitani. Pusseista löytyi pienet kiitokset sekä sateeseen että paisteeseen luokkani ja oman työni tukipilareille.

Tässä samoja lehtiä - ylioppilaskortissa (asiakkaisden suosikki)

 Kettumaisesti ylioppilasjuhliin.Jotkut tosin näkevät tässä kuosissa ukkojakin, mutta taide on vapaata ja tulkittavissa.

 Gelliprintit ja duudlailu aina lähellä sydäntä. Niitä yhdistämällä sain aikaan vähintäänkin uniikkeja ylppärikortteja. Kuvan lakki on myös itse kaivertamani, mutta jo keväältä 2017. :) Onnittelu tekstileikkeet olen ostanut Nannan paperista ja helmestä

Kettukuosia kiitoskortissa.

 Ihanaa kesää toivottelen teille ja toivottelin oppilaille. Tällaisen kansikuvan takaa löytyivät oppilaideni todistukset tänä keväänä...Hm. Mitähän heille mahtaa kuulua?