Leijonaa mä metsästän

 Vähän aikaa sitten piirtelin ilokseni Molskineen kuvan ystävällisistä hahmoista. Ystävyyden äärellä. Ehkä etummaiselle linnulle ehkä on sattunut jotain, ja muut tukevat. Ovat ympärillä ja ymmärtävät.

Leijona lähti elämään tämän jälkeen omaa tarinaansa. Piirsin sen läpi paperiin ja siirsin SpeedBall kaiverruslevylle.

Leijonan harjassa on minulle valtava määrä yksityiskohtia, joiden esiin kaivertaminen oli haaste. Kaiversin lähes koko leijonan hyvin pienellä terällä ja olen tyytyväinen siihen, että sain aikaan melko ohuita viivoja, jotka myös jatkuvat.

Kokeilin tähän vähän kuviointia...

 Hahmo on mielestäni  hauska - jopa niin hauska, että innostuin tekemään siitä useamman kortin. Luulen myös sen seikkailevan jatkossakin arttisivulla tai kuvissa.

Hmm... Vai tuleekohan sille kavereitakin?

Värit tein DistressOxideilla leijonan muotoisen sabluunan läpi

Päätin hyväksyä heitot kohdistuksessa asiaan kuuluvana käsityön leimana :)

Kuvasta kortiksi

kuvassa vesiväriä ja tussia

Vesivärit ovat minulle kovin mieluisa tapa tehdä kuvia. Se on se tutuin ja myös käsittämättömän helppo käyttää - ei tarvita suurta tilaa. Vesi on ainut edellytys, joka mm. reissatessa edellyttää vähän säätöä. (Mulla on melkein aina vettä säilykepurkissa mukana)...

Vaikka olen vuosikausia tehnyt vesivärikuvia, koen yhä opettelevani ja kokeilevani. Oppivani uutta. Vesivärien kyky näkyä toistensa läpi, sen läpikuultavuuden antava mahdollisuus kerroksellisuuteen on lumoava ja opin siitä koko ajan lisää. Varjojen muodostuminen. Ah!

Joskus ennenkin olen pohtinut, miten taitava voisi olla, jos keskittyisi vain yhteen tekniikkaan. ...mutta mutta... mä huomaan hetken päästä kyllästyväni ja silloin tulee tarve vaihtaa tekniikkaa.

Kuvat joista toinen päätyy kortiksi

 Korttien herkulliset metallinhohtovärit olen maalannut Van Goghin metalliväri paletilla. Sen olen todennut ehdottomasti parhaaksi tähän tarkoitukseen - ja minulla on niitä kyllä muitakin.

Tässä valmiit kortit

 Korttien tekstit on tulostettu ihan tavallisella tulostimella kuultopaperille . Olen aivan ihastunut siitä, miten kuultopaperi samaan aikaan nostaa tekstin esiin kuvasta ja  ei peitä kuvaa. <3

Näissä korteissa olen myös kopioinut itseäni, eli maalannut toisinnon kuvassa olevasta yksityiskohdasta ja leikannut sen irti. Sen jälkeen kiinittänyt sen kohoteippipaloilla korttiin.

Tämän tyyppisiä kortteja voi tehdä helposti ilman maalausvaihetta käyttäen valmiita kuvia tai leimojen avulla.

Kuvan alla on värilinen kartonki. Kartongin pyrin yleensä valitsemaan tummemman kuin kortin yleissävy, näin saa vahvan kehysmäisen vaikutelman - mikä korostaa kuvaa.

Tässä viereisessä kuvassa kuitenkin kartongin sävy on poimittu kortista ja antaa hauskan, kepeän ja raikkaan ilmeen kortille.

Tässä kortissa kuva on pienempi, mutta asettelemalla irto-oksan osin kuvan päälle ja osin ulkopuolelle sekä roiskimalla hopeaa myös korttipohjaan olen saanut mielestäni onnistuneen ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Viimeinen kortti on tehty leimakuvan ympärille. Leimakuva on maalattu vesiväreillä ja lisätty sävyjä puukynillä. Kuultopaperi tässä käytetty kuviopaperin kaltaisesti - ja silti hyödyntäen sen läpikuultavuutta (sydän aukko pahvissa). Puuleikkausteksti on kullattu embossaten.

...kun ajatus lyö tyhjää...

Ulla Thynel tutkintaa

 Kun on halu tehdä, mutta ei ideaa tai ajatusta. Kun on tarve uudistua, luoda nahkansa, mutta ei tiedä miten....

Niin silloin voi halutessaan ja mielestäni hyvällä omalla tunnolla, tutustua sellaisten taiteilijoiden töihin, tekniikoihin ja tyyleihin, jotka sielua ja silmää hivelevät.

Tutkia värien käyttöä ja muotoja kuten olen tehnyt tutustuessani Helen Dardikin töihin. Hänen töissään minua kiehtoo maailma, jonka hän luo niin helpon ja vaivattoman oloisesti. (Tässä kohtaa voin todeta myös, että upean helppouden takana on valtvasti töitä - veikkaisin - ja selkeästi lahjakkuutta: värien ja asettelun sekä muotokielen hallinnan suhteen). Helenin työt ovat raikkaita ja iloisia, täynnä leikkiä ja naurua - lapsellista kikatusta.  Ei voi kuin ihailla....

Toinen ja tällä kertaa ihanasti suomalainen taiteilija on Ulla Thynel  . (Tähän perään sydän potenssiin 300) Hän on niin taitava. Värit ja tunnelma. Hahmot, sadunomaisuus ja se ihana tovemaisuus. Ei voi kuin ihminen huokailla onnesta ja ihastuksesta.

Itse ihailemieni ihmisten työt ja heidän tekemänsä vaikutus näkyvät sitten myös pensselini kärjestä tulevissa pikkutöissä, joissa vaikka peilaten esikuvieni tyyliä tuon sitä suodattaen omani läpi.... opin tästä, se aiheuttaa pohdintaa ja ajatuksia. Nämä pikkutyöt olen tehnyt sillä ajatuksella ja idealla. Korttipohjiin ne liimasin ja niihin sekä muihin tutkintoihini pääset muuten tutustumaan Taidesuunnistuksessa 2019, jos satut Tampereen seudulle.

Helen Dardik tutkintaa