Ei niin paskaa, ettei jotain hyvääkin

Jet lag painoi päälle armottomalla voimallaan. Silmät painuivat kiinni, eikä edes uni tuntunut auttavan tähän ennenkokemattomaan olotilaan. Onneksi universumi kuuli pyyntöni ja lähetti viikonlopun luokseni juuri oikeaan aikaan ja bonuksena kuivakaapissa olevat sushi-kamat muistuttivat minua olemassaolollaan. Vauva, teini ja mies olivat lähteneet yökylään ja viettäisimme perjantai-iltaa pojan kanssa kahden.


Päätimme nauttia äiti-poika-laatuaikaa sushien ja elokuvaillan merkeissä. Niinpä sushien valmistus, ajo kylälle elokuvavuokraamoon ja ajo kotiin. Vatsan kurniessa ääneen saapuminen lihapatojen (edit. kasvispatojen) ääreen tapahtui juuri oikeaan aikaan. Pöydän kattaminen. Eiku hetkinen, Japanilainen soija on loppu.


Eiiiih. Mitä me nyt tehdään!!?  Ultrasupermegaponnistelu takaisin kylälle ja kauppaan vai soijattomat sushit? Okei. Ei tässä mitään. Mennään käymään kaupassa. Toivottavasti siellä on sitä hyvää soijaa. Sormet, kädet (ja silmät) ristissä ajo kauppaan. Ole luottosoija kaupan hyllyllä, ole pliis! Ajo kotiin. Paskaa soijaa hyvien sushien kanssa.


No mut ei se mitään. Katotaan se leffa. Pojan hartaasti toivoma Kätyrit esiin ja levy laitteeseen. Mitä päivitystä tää pyytää? Ai ei toimi. No tehdään se päivitys. Ai tarvii nettiyhteyden eikä meillä ole langatonta nettiä. No katotaan tietokoneen kautta? Kannettavan tietokoneen virittely olohuoneeseen, kone päälle ja levy sisään. Miks tää ei lähde pyörittämään tätä ja sylkee tän levyn vaan koko ajan pois!?


- Äiti. Ei se mitään. Kyllähän meillä on jotain leffoja nauhallakin. Katotaan vaan niitä ja unohdetaan toi.


Lopputuloksen äiti ja poika vierekkäin sängyllä yhteisen huovan alla hyviä irtokarkkeja mutustellen huonon leffan hyville vitseille nauraen tuumaavat -Aika putkeen meillä taas meni. 




Ilona

TJ?

Mies ynnäili eräänä päivänä, että -Paljon sulla olikaan TJ?


Ja minähän tasan tiedän. Se on 13. Olen nimittäin buukannut itselleni avannon ja savusaunan juuri siksi illaksi. Juuri silloin aion korkata avantouintikauden ja ottaa joka ikinen sunnuntai-iltapäivä kevääseen asti omaa aikaa vähintään sen neljä tuntia. Istua saunassa ja käydä ainakin kymmenen kertaa avannossa. Miettimättä mitä kotona tapahtuu ja kuinka vauva voi. Silloin otan takaisin ne kaikki tunnit ja kerrat. Kun en ole itseäni päässyt hoitamaan.


Tiedämme siis milloin vauva muuttaa. Tällä hetkellä se tuntuu helpotukselta. Vaikka hän on ihana ja arki menee jo paremmin. En sanoisi enää, että haastavaa. Sanoisin vain vaativaa. Silti nyt tuntuu hyvältä. Tieto siitä, että lomaa on edessä. Kokonaisia öitä on edessä. Ja hetkiä, kun voi keskittyä muihin ja johonkin muuhun. Niitä on edessä.


Jos nyt alettiin purkamaan, niin puretaan lisää. Teinin osalta ilmoitimme, että yhteisiä vuosia hänen kanssaan olisi saanut olla vielä monta edessä. Niinkun TJ 3 vuotta. Olisimme olleet valmiita ryhtymään hänelle pitkäaikaisperheeksi. Halu oli molemminpuoleista. Mutta mitä vielä, (monta kirosanaa) järjestelmä päätti toisin. Järjestelmä päätti perustella, että olemme nyt vastaanottoperhe. Järjestelmä päätti, että teinille etsitään toinen. Uusi perhe. Ja monta kirosanaa lisää. Me emme tarvitse sympatiaa. Meidän elämä jatkuu silti ihan hyvänä. Mutta teini, hän tarvitsee ja saa kaikki sympatiat mitä voi vain tarvita ja saada.




P.S. Enkä mä edes kiroile yleensä.





Ilona

Vasten mun kasvojani

Totuus nimittäin. 

Käytiin katsomassa, mitä sitä on tullut ostettua. Pikkuhiljaa alkaa siis valjeta se työn määrä, joka meillä on edessä. Rakastan projekteja ja olen innoissani. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että hieman myös kauhuissani. Pientä stressiä aiheuttaa se, että kantorepussani keikkuu tälläkin hetkellä vauva, joka on suurimman osan hereilläoloajastaan kiukkuinen kuin ampiainen. Vauvan piti jatkaa matkaa meiltä jo ennen joulua ja meillä piti olla lasten joululoman ajan aikaa remontoida ja muuttaa uuteen kotiin. Tässä sitä kuitenkin keikutaan kantoreppuineen jumppapallon päällä, vailla tietoa vauvan tulevaisuudesta. Vailla tietoa remonttiaikataulumme tulevaisuudesta. 

Takaisin taloon. Täytyy sanoa, että tämän talon entinen omistaja on tykännyt ruskeasta puusta, paneelista, listoista ja sanoinko jo ruskeasta puusta? Valitettavasti myös muovista.

En valehdellut, kun sanoin muuttoaikatauluja tiedustelevalleni ystävälle, että talossa täytyy käydä läpi jokainen pinta lukuunottamatta tuvan ja olohuoneen lattiaa. Mainitsin myös, että oksennus meinaa lentää, katsoessani keittiökaapistoja.

Kohteen lähiajan remonttitarpeet / pintaremontit:

- Yläkerran muovimaton poisto - tilalle puulattia

- Yläkerran sisäkaton maalaaminen valkoiseksi

- Kaikkien seinien tapetointi tai maalaus

- Seinäpaneelien/puolipaneelien maalaus

- Eteisen ja portaikon muovimaton poistaminen ja lattian kunnostaminen

- Keittiökaappien maalaaminen/vedinten vaihto

- Osan keittiökaappien poistaminen

- Keittiötason ja keittiön seinän laatoitus

- Vuolukivitakan maalaus / pinnoitus

- Kaiken maailman peilien/haitariovien/verhotankojen/rullaverhojen poisto