đŸ”„ HOT: P/varssyja.html - Complete Album!

VÀrssyjÀ

Vauvalle

SilmÀripsen alla

vÀrÀhtelee avaruus,

valossa kelluva vauvan tieto:

olen rannaton salaisuus. 

-Hannele Huovi-


 

Suuri ilo saapui taloon.
Jokaisen hÀn valloittaa.
Ilo kutsuu meidÀt valoon.
Ihmeellinen on sen maa.
Ilon poski hymyyn taipuu.
Ilon suu on hampaaton.
Ilo usein uneen vaipuu.
RiittÀÀ kaikki, mitÀ on.
-Anna-Mari Kaskinen-


Saapui siemen satumaasta
tuli taimen tÀhtihaasta.
Pajunkissa, peukaloinen,
untuvikko, uutukainen.
Hiirenkorvissa humisee
ilo elÀmÀn,
onnentuuli tulevan.
-Heli Pukki-



Varjele valollasi
tÀtÀ pientÀ lasta,
suojaan saata
nyt ja vasta.
Ole matkalla mukana
iltatÀhtenÀ tuttuna,
yön kuuna
-loista uuden aamun
hymysuuna.
-Heli Pukki-



Kun katsoit Àsken ensimmÀisen kerran uusilla silmillÀsi
minusta tuntui kuin maailma olisi kÀÀntynyt
parempaan suuntaan.

Minun sydÀmeni se vain kÀÀnnÀhti.
-Liisa Laukkarinen-


Onnea perheelle vauvasta ja vauvalle perheestÀ!


Miten jokin niin pieni
voi tuoda niin ison ilon.


Vauva
muuttaa rakkauden vahvemmaksi
pÀivÀt lyhyemmiksi
yöt pidemmiksi
sÀÀstöt pienemmiksi
ja kodin onnellisemmaksi.


YstÀvÀ sÀ lapsien
katso minuun pienehen.
Minne kÀynkin maailmassa
sinÀ olet hoitamassa.
Onni tÀÀllÀ vaihtelee,
Taivaan IsÀ suojelee.
-Virsi 492:1-



Pikku Riikan laulu
Me isÀsi kanssa seisottiin
kÀsi kÀdessÀ tÀssÀ,
ja juteltiin ihan hiljaksiin
"no nyt se on elÀmÀssÀ".

SinÀ olit ihan pikkuinen
ehkÀ viikon vanha vasta.
MinÀ sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympÀröi tÀtÀ lasta."

Ja perhoset, lintuset untuvapÀÀt
tuntuu lentÀvÀn korin yllÀ.
IsÀ kysyi: "NÀkyjÀkös sinÀ nÀÀt ?"
Ja minÀ: "No ihmeitÀ kyllÀ".

SinÀ olit se ihme tietysti,
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nÀlkÀÀsi,
minÀ ilosta nauroin ja itkin.

"Sill on ripsissÀ tÀhden sÀkenet"
IsÀs naurahti ja keksi:
"sen varpaat on puolukan raakileet"
ja hÀn puki sinut puhtoiseksi.

SinÀ nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydÀmemme.
"TÀstÀ tulee kai hyvÀ ihminen"
me puhuttiin toisillemme.
Kaarina Helakisa
 
 

Kun on oikein pieni

voi lentÀÀ linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.  

 

Kun on oikein pieni, 

voi keinua heinĂ€ssĂ€ heiluvassa, 

levĂ€tĂ€ kukassa tuoksuvassa, 

kun on oikein pieni.

 

Kun on oikein pieni,

voi istua lumihiutaleille

ja liitÀÀ maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni.

-Hannele Huovi-







KastepÀivÀ

 

 

Jo ennen syntymÀÀni,
kun uinuin toivona,
myös minut lapseksesi
jo tunsit, Jumala.

NĂ€in laupeuden syli
minua ympÀröi,
kun olit lÀhempÀnÀ
kuin Àidin sydÀn löi.

Talleta, IsÀ taivaan,
haltuusi pÀivÀni.
Laupeutesi syli
on turva tiellÀni.
-Niilo Rauhala, virrestÀ 395:1,2 ja 6






Isovanhemmille




Jokaisen olisi yritettÀvÀ hankkia mummi, varsinkin niiden, joilla ei ole telkkaria. Mummit ovat ainoat ihmiset, joilla on aina aikaa.
-Lapsen aineesta-

Mumma ja paappa lapsen aarteet.
-suomalainen sanonta-

Isovanhemmuus on elÀmÀn korkein korotus.


LÀllÀttelyÀ

Koko jukelin illan mumma oli
lirkuttanu ja lÀllÀttÀny uurelle vauvalle.
Paappa hermostuu ja meni maate.
YÀllÀ hiippaali pinnasÀngyn tyÀ,
hymyyli ja sanoo Tui tui.
-Markku Huhta-

 

Mietin, mietin

muistatko sen,

kun olin ihan pikkuinen?

Minua kun katselit, 

miksi hymyilit?

 

Mietin, mietin

muistatko sen,

kun olin ihan pikkuinen?

Minua kun hoivailit,

miksi hymyilit?

-Hannele Huovi-




RippipÀivÀnÀ

 





SinÀ olet nuori, vahva ja rohkea
ElÀmÀsi on haasteita ja mahdollisuuksia tÀynnÀ.
Sinut on jo syntymÀssÀsi varustettu kaikella sillÀ,
mitÀ elÀmÀsi rakennuspuiksi tarvitset.
Sinun tehtÀvÀnÀsi on nyt etsiÀ ja löytÀÀ.
Onnea ja johdatusta elÀmÀsi löytöretkelle!
-Marleena Ansio-


Herra, lahjanasi sain
nuoren elÀmÀni.
PidÀ joka askel vain
kiinni kÀdestÀni.
Toivo loistaa kirkkaana
elÀmÀni tiellÀ,
kun vain sinÀ, Jumala,
itse ohjaat siellÀ.
-Niilo Rauhala, virsi 507:1-
 
 

Ristin kantaminen kaulalla on toista
kuin ristin kantaminen harteilla.
Kaulalla risti muistuttaa, ettÀ armo on valmista
ja elÀmÀstÀ kuuluu nauttia.
EttÀ askeleen kuuluukin olla kevyt,
kun on repussa siivet ja toivoa.
Ja kaulalla lupaus siitÀ,
ettÀ silloin, kun siivet ei kanna,
joku vielÀ kantaa minua.



Kulje itse lÀhellÀ,
Vapahtaja elÀvÀ.
NÀytÀ etsijÀlle tie,
uskon, toivon tietÀ vie.

Luona kirkon alttarin
siunaat kÀsin rakkaimmin.
Niiden suojaan, Jeesus, jÀÀn
rohkein mielin elÀmÀÀn.
-Pirkko Arola, virsi 812:3-4-


Rakkalla lÀsnÀolollasi
kirkasta pÀivÀ jokainen,
pyhÀstÀ ehtoollisestasi
suo ilo ylimaallinen.
LeivÀssÀ saavu siinÀkin
jota me syömme arkisin.
SV 199:3


SuurmiÀs

Sem minkÀ maailma tuloo
jonaki pÀivÀnÀ nÀkemÀhÀn,
minÀ nÀiin sillÀ hetkellÀ
ku sinÀ synnyyt.
-Markku Huhta-


Herra, Jumalasi, on sinun kansssasi,
hÀn on voimallinen, hÀn auttaa.
SinÀ olet hÀnen ilonsa,
rakkaudessaan hÀn tekee sinut uudeksi.
HÀn iloitsee, hÀn riemuitsee sinusta.
Sef 3:17


PyhÀÀ yksinkertaisuutta,
puhdasta iloa,
kykyÀ erottaa olennainen,
rajatonta rakkautta,
hellivÀÀ hiljaisuutta ja
rukouksen lepoa elÀmÀÀsi,
missÀ ikinÀ kuljetkin.



Katso taaksesi ja kiitÀ.
Katso eteenpÀin ja luota.
Katso ylöspÀin ja usko.
Katso ympÀrillesi ja rakasta.



Sen, joka haluaa nÀhdÀ
siunausta elÀmÀssÀÀn,
on annettava Jumalalle
vapaat kÀdet.
-Leena SeppÀlÀ-


VANHEMPIEN RUKOUS

Autan sinua elÀmÀÀn,
mutta en voi elÀÀ puolestasi.

Voin opettaa sinulle asioita,
mutta en voi pakottaa sinua oppimaan.

Sallin sinulle vapauden,
mutten voi vastata vapauksista.

Voin opettaa sinua erottamaan oikean vÀÀrÀstÀ,
mutta en voi pÀÀttÀÀ puolestasi.

Voin tarjota sinulle ohjeitani,
mutta en voi hyvÀksyÀ niitÀ puolestasi.

Voin opettaa sinulle arvostusta,
mutta en voi pakottaa sinua kunnioittamaan.

Voin opettaa sinua juomistavoissa,
mutta en voi sanoa ei puolestasi.


Voin kertoa sinulle ystÀvÀllisyydestÀ,
mutta en voi pakottaa sinua olemaan hellÀ.

Voin neuvoa sinua ystÀvien valinnassa,
mutta en voi valita heitÀ puolestasi.

Voin varoittaa sinua maailman synneistÀ,
mutta en voi olla moraalinvartijasi.

Voin kertoa sinulle miten eletÀÀn,
mutta en voi antaa sinulle ikuista elÀmÀÀ.

Äiti ja isĂ€ rakastavat sinua.
Aina. 






Valmistuneelle/ ylioppilaalle 


   

ElÀmÀsi olkoon
niin kuin metsÀtie,
joka yhĂ€ uusiin 
salaisuuksiin vie,
polku joka johtaa
halki pimeÀn
niin kuin lÀmmin kÀsi
rakkaan ystÀvÀn.

ElÀmÀsi olkoon
puro rohkeuden,
joka virtaa uuden
uoman löytÀen,
vesi jonka lÀhde
rakkaudessa on,
ehtymÀtön ilo,
lohtu loputon. 

ElÀmÀsi olkoon
lahja jonka jaat.
Joka pÀivÀ silloin
uuden aarteen saat.
ElÀmÀsi soikoon
kiitoslaulua.
Kulje rohkeasti.
Kulje valossa.
-Anna-Mari Kaskinen-
 
 
Onnenlakki

On valkoista
-omenankukkaa, ensilunta.
 
On pehmeÀÀ sametinnukkaa
-toiveiden unta.
 
Lakissa lippa ja nauha silkinmusta
-on juhlaa, toiveiden saavutusta. 
 
Loistaa kultainen lyyra uus
kuin lakin kantaja itse -
 
Onnea nuoruus ja tulevaisuus!
-Heli Pukki-




Ei ole olemassa muureja, on vain siltoja.
Ei ole olemassa suljettuja ovia, on vain portteja.

Tommy Tabermann


Tulevaisuus kuuluu niille,
jotka uskovat unelmiinsa.


SiivistÀ voivat iloita vain ne,
jotka lentÀvÀt.
-Leena SeppÀlÀ-



Kun yhden oven hÀn sulkee,
uusi on edessÀ.
Mukana matkalla kulkee
eletty elÀmÀ.
TÀyttyköön unelmasi,
taivas on avoinna.
Kaikella kaipaamallasi
on oma aikansa.
Anna-Mari Kaskinen


Tee sitÀ mihin uskot.
Usko siihen mitÀ teet.
Tee, niin kuin parhaaksi nÀet.
ÄlĂ€ usko mitĂ€ muut sanovat.
Sano, mitÀ itse ajattelet.
Ajattele itse.
Uskoon kuuluu epÀily.
Uskoon kuuluu rohkeus.
Pahinta uskossa on sokeus.
Rohkea uskaltaa epÀillÀ,
eikÀ nÀe niiden vÀlillÀ pienintÀkÀÀn ristiriitaa.
Tommy Tabermann –


Jokaisella on omat purjeet
ja haluttu suunta,
jota pÀivien tuulet
ja elÀmÀn myrskyt sekoittavat
piirretyn reitin suuntaa muutellen.
PidÀ lujasti ruorista kiinni
ja anna mennĂ€ – tĂ€ysin purjein!
Liisa Jeromaa –


TÀmÀ pÀivÀ on elÀmÀn kevÀt,
se on voimaa nuoruuden.
TÀnÀ pÀivÀnÀ hymyilevÀt
eilinen ja huominen.
TÀmÀ pÀivÀ on taistelun tulos,
ovi auki on elÀmÀÀn.
TÀnÀÀn aika on lÀhteÀ ulos,
ja kokeilla siipiÀÀn.
   - Anna-Mari Kaskinen-


Ei kaada oppi ojahan,
Ei tunge tieto turmahan,
Ei taito työstÀ työnnÀ;
Vaan kÀtten työ ja ahkeruus,
Ja hengen työ ja toimekkuus
Tuo tyydytyksen parhaan.
Siis tarmokkaasti toimintaan,
Ja hartahasti hankkimaan
Vain valistusta lisÀÀ.

  -Otto Kotilainen-





Kaikki mitÀ tarvitset
hyvÀn elÀmÀn elÀmiseen,
on jo sinua varten olemassa
ja ulottuvillasi.
Sinun tehtÀvÀnÀsi
on pyrkiÀ sitÀ kohti
ja tehdÀ parhaasi
minkÀ oletkin saanut tehtÀvÀksesi.
-Marleena Ansio-








Kihlajaiset

 


MinÀ olen kultana sinulle.
Tule sinÀ armaaksi minulle.
Tassutellen, hassutellen
kÀydÀÀn onnen kyliin,
rakkauden syliin.
Poimitaanpa meille noita,
onnen pikku pipanoita,
minÀ olen kultana sinulle,
tule sinÀ armaaksi minulle.

-Elina Karjalainen-




ElÀmÀssÀ on vain yksi onni:
rakastaa ja tulla rakastetuksi.
George Sand -


Rakastavalle kauneus on aitoa:
ei virheettömyyttÀ vaan ainutlaatuisuutta.

- Hilkka Olkinuora





MissÀ on ilosi, siellÀ on aarteesi,
missÀ on aarteesi, siellÀ sydÀmesi,
missÀ sydÀmesi, siellÀ onnesi.
– Augustinus -





HÀÀt


Me
Moomma
ku minoon
ja sinoot.
-Markku Huhta-


Körttirakkautta

MiĂ€s  on tosisnansa
silloon kun se veisaa körttivirsiÀ
kurkku suarana nuatin viÀrestÀ
yhteesen piskotikun alla.
-Markku Huhta-



 Avio-onnen salaisuus saattaa olla tĂ€ssĂ€:
Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenÀnne.



Ajatellaan, ettĂ€ on tie – puut ja tuuli ja aurinko – siis kaunis tie.
TietÀ kulkee kaksi ihmistÀ,
on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kÀdestÀ.
Jos toinen jÀÀ jÀlkeen, toinen odottaa,
toinen puhuu, niin toinen haluaa kuunnella,
toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytÀmÀÀn sanat.
Toisella on painava reppu, toinen ottaa sen kantaakseen,
toisella on nÀlkÀ, niin toinen löytÀÀ taskustaan leivÀn,
he istuvat tierummun kaiteelle ja panevat sen tasan.
Tulee hÀmÀrÀ: toinen kompastuu, niin toinen auttaa kÀdestÀ ylös,
toinen eksyy tieltÀ, toinen huutaa ja menee etsimÀÀn,
toinen vÀsyy, toinen puhuu vÀsymyksen ohi.
Tulee ilta illat, yö yöt, aamu aamut…
Jonakin pÀivÀnÀ toisella on sylissÀÀn kolmas joka huutaa
ja he oppivat yhdessÀ olemaan neuvottomat.
TÀmÀ kertomus on tosi kuin kaikki tosikertomukset,
tarkoittaa teidÀn aviollista matkaanne.
Aina voi tietysti epÀillÀ ja aiheesta,
sillÀ lisÀÀntyvÀtkö varat jos kaksi pennitöntÀ panee rahansa yhteen,
ja onko Jumalan siunaus kuin kertolaskuvirhe,
ettÀ kaksi kertaa kaksi olisikin kymmenen.
Mutta yhden asian te tiedÀtte,
jollette tiedÀ opitte kai tietÀmÀÀn:
maailma ei ole hyvÀ,
ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin.
On hÀn tuhannesti yksin toisesta huolimatta,
mutta paljon on se, ettÀ hÀn on yksin toisen kanssa, joka myös on yksin,
sillÀ sen suurempaa onnea ei ihmisellÀ ole kuin toinen ihminen.
Ja sen vallan Jumala on ihmislapsille antanut,
ettÀ he voivat pÀÀstÀ toisensa kanssa kaikkiin niihin taivaisiin joita on.
– Leo Ilkka Vuotila –


Tein lasinkuultavan laulun.
ÄlĂ€ luule, ettĂ€ voit
sen alta paeta. Siihen jÀÀt
ja siinÀ aina soit.
Ja laulu, jonka laadin,
oli aivan sanaton:
Olet kaunein, mitÀ tiedÀn,
olet kaunein, mitÀ on.
-P. MustapÀÀ-




Hopea-, kulta- ja timanttihÀÀpĂ€ivĂ€ 

 

MillÀÀn kirjaimin
ei elÀmÀÀ
voi kirjoittaa
yhtÀ kauniisti
kuin noilla viivoilla,
rypyillÀ sinun kasvoillasi.
-Tommy Tabermann-


Takana monet vaiheet,
niin ihmeet, ilonaiheet
kuin kivun kyyneleet.
Me kaksi vain, se riittÀÀ
ja hiljaa tahdon kiittÀÀ.
kun vierellÀni matkaa teet.
-Anna-Mari Kaskinen-



SinÀ olet siinÀ
minÀ ihan lÀhellÀsi.
Me kaksi harmaavarpusta
elÀmÀn oksalla.

Vanhetaan yhdessÀ
köpötellÀÀn kÀsi tiukasti
toisen kÀdessÀ katsomaan
uusia auringonnousuja.

EhkÀ vielÀ kuullaan
satakielenkin laulavan
pihapuussa. 



Sinun rakkautesi kestÀÀ,
olet kallio horjumaton.
SitÀ mikÀÀn ei voinut estÀÀ,
ei se, mikÀ oli ja on.
NÀin me elÀmme vuosien vaiheet
jaamme murheet ja kiitoksen aiheet.
PÀivÀ kerrallaan nÀin on hyvÀ.
Pohjavirta on vahva ja syvÀ.
-Anna-Mari Kaskinen-





Uuteen kotiin




May your troubles be less
and your blessings be more,
and nothing but happiness
come through your door.
-irlantilainen toivotus-



Pihallanne kukoistakoon
aina onnen puu.
Lahjaksenne tulkoon ilo,
joka avartuu.

Kodissanne asustakoon
rauhan kyyhkynen.
SydÀmiÀ lÀmmittÀköön
liekki rakkauden.

-Anna-Mari Kaskinen-


Talon rakentamiseen tarvitaan kÀdet, mutta
kodin rakentamiseen tarvitaan sydÀn.


Koti on siellÀ
missÀ sinÀ ja minÀ,
missÀ me ja kaikki ne,
jotka meille annettiin,
saman pöydÀn ÀÀrellÀ.

-Anna-Mari Kaskinen- 


Toivon sinulle
parasta mitÀ tiedÀn:
sydÀmen rauhaa
arkipÀivÀn iloa,
siunauksen sadetta.
-Anna-Mari Kaskinen-

 

YstĂ€vĂ€lle 

 


 Samojen tĂ€htien alle
pieniksi synnytÀÀn
loistamaan toisillemme
valoa hÀmÀrÀÀn.
-Anna-Mari Kaskinen-


Jaettu polku
antaa elÀmÀnvoimaa.
YstÀvÀn kÀsi
kuin horjumaton silta
kantaa pelosta valoon.
-Anna-Mari Kaskinen-


Kiitos, ystÀvÀni.
Olit lÀhellÀ
silloin kun en tiennyt
mihin kÀÀntyÀ.
Kiitos, ystÀvÀni.
Ilon maahan veit,
vaikket itse tiedÀ,
miten hyvin teit.
-Anna-Mari Kaskinen-


Jos ilo olisi kaupunki,
sillÀ olisi sinun nimesi.
Jos rakkaus olisi polku,
se johtaisi sinun ovellesi.
Jos onni olisi lintu,
se tekisi pesÀn kÀmmenellesi.
-Anna-Mari Kaskinen-




Ei se, miltÀ me nÀytÀmme,

eikÀ se, mitÀ me aikaan saamme,

merkitse sen rinnalla mitÀÀn,

mitÀ me olemme toinen toisillemme.




Kiitos  vuosien ystĂ€vyydestĂ€,
sinÀ kestit myös pimeÀt pÀivÀt.
Kiitos sydÀmen yhteydestÀ.
Aarteiksi sanasi jÀivÀt.
-Anna-Mari Kaskinen-


Niin kuin aalto uittaa
aallon yli valtameren
niin selviydymme mekin,
toinen toistamme tukien.
-Risto Rasa-



EnkeleitÀ on,
mutta joskus heillÀ ei vaan ole siipiÀ,
ja kutsumme heitÀ ystÀviksi.


YstÀvÀsi nÀkee
pimeytesi lÀvitse
sen kuka olet
ja sen miksi voit tulla
rakkauden valossa.
-Anna-Mari Kaskinen-


YstÀvÀt ovat kuin tÀhdet.
Et aina nÀe niitÀ,
mutta tiedÀt, ettÀ ne ovat olemassa.
 
 

Kuljemme samaa matkaa
aikaan nyt tulevaan.
YhdessÀ on hyvÀ jatkaa.
YhdessÀ jaksetaan.
Itkut ja naurut me jaamme.
Silloin on helpompaa.
Toisilta lohtua saamme,
matka kun uuvuttaa.
-Anna-Mari Kaskinen-
 
 
 

MitÀ elÀmÀssÀsi muuttuisi
siskoni
jos vÀhitellen alkaisit
puhella itsellesi ystÀvÀllisesti
                           kohtelisit kuin rakkainta ihmistĂ€si
                           kyselisit vointiasi
                           tĂ€yttĂ€isit toiveitasi
MitÀ elÀmÀssÀsi muuttuisi
siskoni
jos vĂ€hitellen alkaisit 
puhella itsellesi armahtavasti
                          kohtelisit itseĂ€si kuin
                          kunnioittamaasi ihmistĂ€
                          arvostaisit piirteitĂ€si
                          hyvĂ€ksyisit virheitĂ€si
                          etkĂ€ enÀÀ moittisi huonommuuttasi
                          nalkuttaisi pesemĂ€ttömistĂ€ pyykeistĂ€ 
                          kirjoittamattomista kirjeistĂ€
                          siivoamattomista komeroista
                          lisÀÀntyneistĂ€ liikakiloista
mitÀ tapahtuisi
siskoni
jos alkaisit puhella itsellesi
kuin ystÀvÀlle
-Irja Askola-



Kiitos