Flowers and soft face

I love painting watercolors and sometimes I remember to use Panpastels to do the final touch, bring more light and shadow to painting.  I am quit happy with her. What do you think?

She is in Paint Party Friday.

Kuvantekijänä kummajainen? ---tai ehkä en.

tummia sävyjä

 Jos olet seuraillut blogiani vähänkään pidempään, olet jo saanut tutustua melko koomiseenkin tekemisen tapaani. Esittelen sitä vielä tässä hieman, koska siinä on muutama lähes sääntö.

1) JOKA päivä jotakin.Teen kuvia - piirrän, maalaan, liimaan, leikkaan, teen kerroksia - joka päivä. Toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän, mutta joka päivä jotakin.

2) Työskentely tapa ja materiaalit/väline vaihtuu säännöllisesti. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, mikä se minun syklini on, mutta tänä vuonna tammikuun tein akvarelleja (kuten jo joulukuun), helmikuussa hurahdin Distress Oxide musteisiin (siinä sivussa toki muutakin mm. digitaalista kuvan teon opettelua),  helmikuun lopussa lähti kaivertaminen isolla buugilla liikkeelle, maaliskuulla painettiin gelliprinttejä ja kaiverrettiin lisää lähes koko kevät ja osin kesäkin, sitten palasin akvarelleihin (kiitos Terry Rynuanin) , syksyllä osin opiskelusta johtuen akryylimaalitöitä, hurahdin alkoholimusteisiin,  nyt olen kaivanut esiin Panpastelsit ja kokeillut guassiväreä (peitevärit). Hinkkaan siis yhtä ja samaa reilun kuukauden ja sitten vaihdan tekemisen tapaa. Poikkean akvarellien pariin säännöllisesti.
 

3) Maalaan sisäistä maailmaa, satuja ja ihmeellisyyksiä. Luonto on kaunis sellaisenaan - edes valokuvat eivät saa sen kauneutta vangittua, joten annan olla (enkä osaisikaan). Ehkä olen realismiin liian malttamatokin.


4) Parhaiten pääsen flowhun, kun teen ilman suunnitelmaa. Yllykkeille antautuminen on hienoa. Lopputulos voi olla vino, epäsymmetrinen ja outo, mutta matka siihen voi olla kuin kirkas helmi kokemusten ketjussa....

5) Olen taidetarvikehamsteri. Kaapeistani löytyy lähes joka lähtöön tarvikkeet ja välineet. Toisaalta tekemiselleni tyypillisen syklisyyden vuoksi, ne tulevat myös säännöllisesti käyttöön. Sen toki olen oppinut, että "valmis"tavaraa kuten kuviopapereita, valmiita kuvia tai esittäviä leimoja ei minun juuri kannata ostaa - ne jäävät happanemaan kaappiin... 

Millainen tekijä sinä olet? Teetkö päivittäin vai harvemmin? Huomaatko vaihtelua tekemisessä ja aiheissa? Entä kuinka suunnitelmallinen ja pitkä jännitteinen olet?

No, nyt olen PanPastelvaiheessa. Kartutin värivalikkoani tummilla sävyillä (10 kpl) entisten 20 + kasvovärien lisäksi ja olen niin tyytyväinen, että sen tein. Hankin myös teräväkärkisen värilevittimen, joka mahdollistaa aiempaa paremmin mm. silmien ja muiden yksityiskohtien tekemisen. Sain esimerkiksi kasvoihin - kuten tässä - uusia luonnollisia sävyjä (joo tiedän se onnistuu sekoittamallakin...) ja olen todella viehättynyt. Oppimisestahan tässä on minulla koko ajan kysymys. Ja huomaan, että mitä paremmin maltan. Lisätä kerroksen toisensa perään tai maltan jättää työn kesken ja palata siihen huomenna - sen tyytyväisempi olen lopputulokseen. Työ opettaa tekijäänsä. :)

Näissä kasvoissa tuli kokeiltua mm. se, miten hauskasti syvyyttä saa kun pyyhkii pastellia pois, vaikka hiussuortuvista pyyhekynäkumilla. Ja valoa ja tarkkuutta muutamalla viivalla softpastel liitua. Paperina muuten Accademian 200g paperi.